Valinta

28.01.2012 10:30

Taisin tuossa edellisessä jo kertoa, ketä tulen tällä toisella kierroksella äänestämään. Aion käyttää oikeuteni tänään, ja jälleen nuorison seurassa. Muuten äänestäisinkin varsinaisena päivänä.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, etten voi äänestää oman joukkueen ehdokasta. Erilaisista puheista päätellen meitä on monta, ja joillekin se on tuskaisaa.

Yhtä tovereista tuntui ärsyttävän, kun vaalituloksen selvittyä ekalla kierroksella demareita alkoi ilmoittautua Haaviston taakse. Ilmoituksista tuli uutisia. Ärsytys toverilla johtui siitä, että samat demarit eivät kuulemma missään vaiheessa ehtineet ilmoittautua Lipposen taakse.

Minä uskon asian olevan niin, että ilmoittautuminen oli tarpeetonta, koska on enemmänkin itsestään selvää, että oman ehdokkaan takana ollaan. Ei olisi mediassa mennyt läpi Kiurun/Guzeninan/Gustafssonin tiedote, jossa kertovat olevansa Lipposen takana. Uutinen siitä tuli, kun joutuivat vieraista valitsemaan omansa.

Jonkun mielestä suruaika oli tarpeen ennen valintaa. Jaa. Meitä on moneksi. Minä suren, jos läheisilleni tapahtuu ikäviä asioita. Minua saattaa harmittaa (pitkäkestoisestikin esimerkiksi erilaiset puoluekannatukset), jos vaalitulos ei ole toivomani. Koskee myös niitä vaaleja, joissa olen itse ehdolla, mutta ei se kyllä surua synnytä. Ainakaan sellaista surua ei toimiva demokratia minussa saa aikaiseksi, joka estäisi tekemästä valintaa jäljellä olevista ehdokkaista.

Jo kunnallispolitiikka on usein valintoja ei toivottavan ja vähemmän ei toivottavan välillä, joten on sitä tullut harjoiteltua. En minä enää Haavistoani ala tässä perustelemaan, koska Savossa se tulkitaan Niinistön haukkumiseksi, eikä minulla siihenkään ole tarvetta. Niinistön takanakin on hyviä ystäviäni, joten ei Sauli nyt ihan mörkö voi olla. ;)

Joka tapauksessa en tule jatkossakaan luopumaan vaikutusvallastani edes niissä tilanteissa, jolloin mieluisin vaihtoehto on pelistä poissa.

Demokratian tulevaisuus on joka tapauksessa turvattu. Ystävieni kahdeksanvuotias tytär oli järjestänyt ennakkoäänestyksen kotonaan. Oli ollut ehdokasluettelot, äänestysliput ja – paikat. Ei siis lannistanut tätä nuorta naistakaan vaalitulos, vaikka oli ensimmäisen kierroksen alla valjastanut upouuden potkurinsakin Lippos-mainosten jakoon. Eteenpäin eläväisen mieli!

Kommentit

4 vastausta kirjoitukseen “Valinta”
  1. Ville kirjoitti:
    28.01.2012 10:47

    Juuri näin! Koirat haakkuu ja karavaani kulkoo! : )

  2. työläispoika kirjoitti:
    28.01.2012 10:57

    Se demarien vähemmistö ja ne, jotka julkisesti ilmoittautuvat Haaviston kanattajiksi tekevät hallaa puolueelle. Viisas enemmistö puolueesta äänestää Suomen tasavalllan presidentiksi ylivoimaista ehdokasta Sauli Niinistöä -se on sdp:n etu näissä vaaleissa.

  3. Heikki Ryynänen kirjoitti:
    28.01.2012 21:24

    Samanlaisilla ajatuksilla olen itsekin liikkeellä. Lipposen tappio (niin katkeralta kun se tuntuukin) tuli viimeisellä hetkellä demareiden kannalta. Haaviston taakse virtaava porukka on juuri niitä, joille demareilla ei ole tällä hetkellä oikein mitään sanottavaa, vaikka he kaikki olisivatkin potentiaalisia demareita. Huolehteminen syrjäytyneista, heikoista, maahanmuuttajista ja tavallisista suomalaisista palkansaajista ja pienituloisista ei ole vihreyttä. Se on (tai ainakin oli) sosialidemokratiaa. Vihapuheiden vastustaminen, vähemmistöjen arvostaminen ja moniarvoinen yhteiskunta ei ole vihreyttä. Se on (tai oli) sosialidemokratiaa. Rauhantyö, ihmisoikeuksien puolustaminen rikkoipa niitä kuka tahansa (vrt Olof Palme) ei ole vihreyttä. Se on (ainakin tulevaisuudessa) sosialidemokratiaa. Me olemme valitettavasti vaan sen unohtaneet ja kuvitelleet, että “pelkällä” asioiden hoidolla ja vastuunkannolla pärjätään. Meidän pitäisi nyt palata juurillemme, vaikka siellä on jätäämäämme tyhjiötä jo kovaa vauhtia täytetty. Hyvää talven jatkoa sinulle.
    Heikki

  4. Vesa Kaitera kirjoitti:
    29.01.2012 10:08

    Näyttää siltä, että SDP:n päättäjät valtaosaltaan liputtavat Haaviston puolesta. Haaviston tukijoiksi on jo ilmoittautunut usea SDP:n ministeri ja kansanedustaja, kun taas avoimesti Niinistöä tukevien demarien lista on sangen lyhyt. Kuitenkin ruohojuuritasolla Sauli Niinistöllä on demarien keskuudessa hyvinkin paljon kannatusta. Ensimäisen kierroksen jälkeen tehdyn mielidetutkimuksen mukaan noin 54% SDP:n äänestäjistä aikoisi äänestää Sauli Niinistöä. Uskon, että tuo luku hyvinkin saattaa hieman pienentyä varsinaiseen vaalipäivään mennessä, mutta realiteettina pysyy se, että SDP on jakautunut jokseenkin tasan kahtia Niinistön ja Haaviston välillä.

    Ideologisesti demariäänestäjä lienee lähempänä Haavistoa kuin Niinistöä. Mutta ehdokkaiden arvomaailma ei ole ainoa äänestämisen peruste. Täytyisi myös ottaa huomioon, minkälaiset ovat ehdokkaan johtajaominaisuudet ja mitä hän on politiikassa saanut aikaan. Tuuleen huutajia ja taivaanrannan maalareita on kyllä moneen lähtöön, mutta aniharva heistä on historiaan jäänyt.

    Politiikassa saa mukavan miehen maineen, jos lähinnä puhuu, mutta on varovainen teoissaan, eikä astu kenenkään varpaille. Sauli Niinistö on puhumisensa lisäksi ihan aidosti yrittänyt tehdä monia asioita. Ja rapaa on tullut niskaan monelta taholta, viimeksi kaksi vuotta sitten eduskunnan puhemiesäänestyksessä.

    Pekka Haavisto on osoittanut olevansa erinomainen puhuja, mutta siihen se sitten jääkin. Hänestä puuttuu särmää ja halua pistää itsensä täydellisesti likoon jonkin asian puolesta. Minusta Haavisto muistuttaa jääkiekko-ottelua urkuparvelta analysoivaa kommentaattoria, joka viileästi arvioi pelin kulkua. Hän ei ole mukana itse ottelussa pelaajana tai valmentajana.

    Pekka Haavisto on rakastettava ja höttöisen positiivinen maailmanparantaja, jolla on aina vähintään toinen jalka pilvissä ja usein molemmat. Sauli on pragmaattinen toimija, joka on valmis tekemään kipeitäkin päätöksi, ja ottamaan niistä vastuun. Hän ei mene yli siitä, missä aita on matalin.

Kommentoi