Juhlaa

13.11.2011 9:52

Kuopion synttäreiden juhlinta on alkanut. Työväenyhdistyksemme järjesti eilen näissä merkeissä perhetapahtuman Hapelähteen puistoon. Lehden mukaan siellä on ollut kivaa.

Minulla oli merkittävä päivä muutoin, joten en tuonne päässyt. Olen kai aiemminkin sitä huokaillut myös täällä, että jos elämässä olisi yksi merkittävä tapahtuma vaikka kuukaudessa (tai puolessa vuodessa), sitä ehtisi sulatella, ja siitä rauhassa nauttia niin etu- kuin jälkikäteen. Kun niitä tavalla tai toisella poikkeuksellisia tai hienoja tai merkittäviä tapahtumia on lähes viikoittain, niin asioista tulee vauhdikkaiden tapahtumien ketju, josta ei oikein mikään nouse esille.

Kaikesta huolimatta eilistä ei vuosien mittakaavassakaan voita moni tapahtuma. Sain alkaa kummiksi pienelle Leeni-tytölle. Tuntuu aivan upealle. Ja kun vielä olen kahden pojan äiti, on ihanaa päästää siihen mekkojen ja kiiltokuvien maailmaan. Sillä edellytyksellä tietenkin, että ne yhtään Leeniä kiinnostaa. :)

Olen eilen luvannut monta asiaa allekirjoittamalla kummitodistuksen. Muun muassa tukea tyttöä, kun maailma tuntuu olevan häntä vastaan, ja neuvoa, silloin kun hän neuvoja kaipaa. Tässä sitä pääsee oppimaan asioita itsekin, kun neuvot pitäisi siis rajata niihin hetkiin, kun neuvoja kaivataan. Haasteita, haasteita. ;)

Mutta sitten ne kaupungin synttärit. En nyt mitään merkittävää ole ehtinyt niiden osalta edes pohtia (siis erityistä tekoa tai tapahtumaa). Onneksi ”I love Kuopio” -juttujen tavoitteena ei ole tehdä mitään mahdotonta, vaan ainoastaan Kuopiosta maailman paras paikka elää. Ja se kuopiolaisella päättäjällä on tietenkin tavoitteena vuoden kaikkina päivinä.

Ensi viikonloppuna juhlitaan ihanan ystävän 50-vuotissynttäreitä. On tämä elämää. Hyvää elämää.

Julkisten palvelujen taru

03.01.2011 22:30

Joulut ja kinkut ja melkein kaikki suklaat on nyt käsitelty. Saisi olla kaikki suklaat jo mennyttä, vaan ei. Sitä on täytynyt olla kiloittain, että vieläkin löytyy mökistämme. Ihanat lähimmäiset muistivat runsaasti, ja meillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että säästellään. Ei säästellä.

Viime päivien uutiset ovat olleet vaatimisia ja kyselyitä. Silmälääkärit vaativat selvitystä, mikä meni pieleen, kun Blingblingit tulivat silmille ilotulituksissa. Eivät tainneet tietää, että ko. tapaukset tutkitaan aina. Liikkumisministeri Vehviläinen vaatii VR:ltä selvitystä myöhässä olevista junista. Kuka on seuraava vaatija ja miksi? Silmälääkärit tuskin ovat ainakaan kollektiivina ehdokkaina vaaleissa, muista vaatijoista en ole varma.

Ilahduttavaa oli lukea toveri Södermanin näkemystä julkisista palveluista. Olen varmasti pian rasittavuuteen saakka tolkuttanut,

ettei meidän pidä puolustaa julkisia palveluitamme, vaan kehittää ne siihen kuntoon, että ne puolustavat itse itseään.

”SDP on julkisen palvelun puolustaja. Söderman tuskailee sen tosiasian kanssa, että julkiseen palveluun joutuu jonottamaan ja se on byrokraattista.” ”Söderman lainaa Johann Heinrich Pestalozzia todetessaan, että ”meidän ei pidä valtiollistaa ihmistä vaan inhimillistää valtio”. Uudistettava on julkinen palvelu eikä niiden maksaja, veronmaksaja.” (SS 2.1.2011)

Olen täysin samaa mieltä.

Yhteiset, tasa-arvoiset palvelut ovat meidän aarteemme. Ihmiset saavat avun tarvitessaan varallisuudesta tai sen puutteesta välittämättä. Yhteisiä palveluitamme ei saa puolustaa hengiltä. Organisaatio ei ole arvo. Se, kuinka ihmiset tulevat autetuiksi, on toimiva mittari.

Järjestelmämme perusajatus on se, jota meidän on vaalittava.

Jokaiselle apu tarpeeseen rahapussin paksuutta kyselemättä.

Tämä on saatava tehtyä niin, että tekijöitä kunnioittaen järjestelmä joustaa. Ja päivittyy. Suoraviivainen ulkoistaminen ei ole tässä yhtään sen parempi ratkaisu kuin hengiltä puolustaminen.

Kysymyksen on aina kuuluttava, saiko ihminen parhaan mahdollisen hoidon järkevimmällä mahdollisella tavalla? Vai mitä?

Maailma täynnä aarteita

25.12.2010 21:02

Jouluna on aikaa olla ja aatella, vaikka tämänvuotinen joulu on jonkun sanojen mukaan pituutensa puolesta työnantajaystävällinen.

Ystäviltä on tullut viestejä. Se johti mutkan kautta ajattelemaan elämän satunnaisuutta. Tapasin kunnallispolitiikan kautta Topin, Topin kautta Mikan ja Mikan kautta Jamon. Teemme parhaillaan melko tiivistä yhteistyötä Jamon kanssa.

Jos käsin voisi kertoa

 

Menin aikanaan töihin Turolle, tutustuin Leenaan, Leenan kautta Ristoon, jonka kautta päädyin koulutuksiin, joissa tutustuin Anittaan. Niin, ja Pasiin. Ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella osa eloani vielä vuosia, vuosia koulutusten jälkeenkin.

Töissäni eräs henkilö oli rotary. Hän suositteli hakemaan nuorten ammattilaisten vaihto-ohjelmaan, jota kautta päädyin kuukaudeksi Etelä-Afrikkaan. Palattuani tuolta miljoonan valokuvan kanssa toinen saman klubin rotary kertoi naapureistaan, jotka olivat aikeissa adoptoida lapsen E-A:sta. Pyysi, että kävisin kertomassa heille maasta.

Menin, ja joitakin aikoja myöhemmin meistä tuli perheenäidin kanssa erittäin hyvät ystävät. Vuosia myöhemmin puhuimme meidät yhteen saattaneista tapahtumista. Tuo pyynnön esittänyt rotary ei ollut ennestään tuttuni, joten valitettavasti en hänestä mitään muistanut. Ystäväni kertoi menneenä kesänä, että kyseessä on yksi kaupunkimme virkamiehistä, jonka tapaan säännöllisesti luottamustoimiin liittyen. Olen ymmärtänyt kiittää häntä ihanasta ystävästä.

Näitä tarinoita olisi paljon. Hyviä tarinoita. Varmasti on paljon niitäkin polkuja, jotka päättyivät alkuunsa eri syistä. Ajatusvirta kulki mahdollisuuksiin, koska varmuudella on niitäkin polkuja, joille ei ymmärrä tai ehdi astua. Ja kuitenkin juuri sielläkin voisi olla joku näistä aarteista.

Vastasin ystävieni viesteihin. Kortteja en lähettänyt. Joulunalusaika oli kiireistä. Ostin kortit, ja 15. päivän jälkeen ykkösluokan postimerkit. Ei auttanut, en ehtinyt käyttää niitäkään. Korttitalkoot kiteytyivät yhteen korttiin, mistä voi käytännön kautta päätellä sen olleen se tärkein. Olimme tällä viikolla jo ovella lähdössä töihin ja kouluun. Kaivoin tämän erityisen kortin kaapista, ja raapustimme siihen nimet pojujen kanssa. Saimme kortin veljeni pojalle lähtemään. Lämpimin ajatuksin.

Nyt minulla on hyvää aikaa kirjoittaa ensi vuoden kortit, ne kun sattuvat olemaan valmiina. Olen varma, että aarteet tietävät ajatukseni heistä, vaikkei nyt poikkeuksellisesti kortteja tullutkaan. Olette rakkaita.