Politiikan pyykkipäivä

29.01.2012 21:19

Ihmiset sieltä ja täältä ovat kyselleet ja esittäneet näkemyksiään siitä, mikä meidän kampanjassamme meni pieleen. Viimeisin keskustelu sisälsi väitteen, että ehdokkaallamme Lipposella ei ollut sanomaa, ja unohdimme peruskannattajakuntamme, kun keskityimme kampanjoimaan Facebookissa.

Joo, onhan siinä ongelma, jos viesti ei välity äänestäjille saakka, mutta kyllä se viesti olemassa oli. Useampiakin, mutta minulle jäi päällimmäiseksi mieleen Lipposen Kuopion-vierailusta se, että meidän ei tule kääntää selkäämme Euroopalle. Ei sulkeutumiselle ja itseemme käpertymiselle, kyllä suvaitsevalle avautumiselle Euroopan suuntaan.

Emmekä me kampanjoineet vain Facebookissa. Puoluesihteerimme Mikael panosti varmasti sosiaalisen median puoleen, me olimme toreilla ja kauppakeskusten pihoilla. Enkä sano tuota pahalla Mikaelista, kyllä me tiesimme, mitä olimme saamassa, kun häntä puoluesihteeriksi valittiin.

Uskalla täysin rehellisesti sanoa, että Kuopio teki kaiken tehtävissä olevan. Talkoolaisemme olivat torilla silloinkin, kun me töissä käyvät emme paikalle päässeet. Ei heitä vaivannut tuuli, pakkanen tai räntäsade. Kyllä me tavattiin ne peruskannattajamme. He vaan eivät tällä kertaa liittyneet joukkoon.

Totuutta siitä, miksi näin on, ei ole kenelläkään, ja samojen arvailujen ja näkemysten äärellä olette kuin minäkin, joten en ala niitä toistamaan.

Sitä en ymmärrä, että omat hakkaavat nyt toisiaan, kun pyykkiä pestään. Etelänaapurimme kansanedustaja Viitamies haukkuu ihan nimeltä Savon Sanomien haastattelussa (29.1.20129 piirinsä toiminnanjohtajan. Rakentavaa, ja tilannetta parantavaa… Viitamies on blogissaan antanut sapiskaa omille joukoille tekemättömästä – ja väärin tehdystä – vaalityöstä. Hän on saanut siihen palautteen Länsi-Savo-lehdessä (28.1.12). Palautteen mukaan kansanedustaja purjehtii paikalle arvostelemaan muita, eikä itse osallistu konkreettiseen vaalityöhön.

Väitteen todenperäisyyttä en tiedä, kun meidän vaalityömme keskittyi Pohjois-Savoon. Sen tiedän, ettei mikään ole näissä hommissa ärsyttävämpää kuin kaiken tietäjät, jotka eivät itse laita tikkua ristiin. Tietävät kyllä etu- ja jälkikäteen, kuinka asiat pitäisi/olisi pitänyt tehdä, mutta teon aikaan heitä ei edes näe missään. Säästäkää meidät nyt edes tältä, please.

Kävin tänään kuntosalilla. Porttikongissa hyppi, heilui ja riehui kolme noin 12-vuotiasta poikaa. Lähtivät samaan aikaan kanssasi kävelemään. Tällaisen keskustelun kävin heistä yhden kanssa. Mitään muuta ei sanottu.

Poika: ”Kumpi on parempi, Haavisto vai Niinistö?”
Mä:”Mun mielestä Haavisto.”
Poika:”Miks?”
Mä: ”Musta tuntuu, että se ymmärtää vähän paremmin niitäkin, joilla ei ole ihan tosi isot tulot.”
Poika:”Ootsä sossu?”
Mä:”Oon.”
Poika:”Joo, mä oon nähnyt sut jossain.”

Ja sitten he erkanivat toisaalle hyppien, heiluen ja riehuen. Nuorisoko ei muka ole kiinnostunutta politiikasta? =)

Kävin tänään Haavisto-tilaisuudessa kuopiolaisessa kauppakeskuksessa. Vihreiden toivomuksesta käytin julkisen puheenvuoron. Helpompaa se oli kuin kuuden vuoden takainen Halos-mainosten jakaminen torillamme 30 asteen pakkasessa, jota vihreä valtuutettu Eeva Heinonen esimerkiksi harrasti.

Kysyin Haavistolta, voimmeko me työtätekevät luottaa siihen, että valituksi tultuaan hän muistaa arvopuheissaan myös työntekijöiden aseman jättämättä sitä yksinomaan kilpailukyvyn armoille. Lupasi. Ja kehotti kaikkia työntekijöitä järjestäytymään.

Ilmeestä näkee, että oma ehdokkaani on jo poissa pelistä, mutta Pekka onkin sitten heti kakkonen! Onneksi ei tule kolmatta, koska mun rinnukseeni ei mahtuisi enää yhtään merkkiä.

Vastaus

 

Kysymys

Valinta

28.01.2012 10:30

Taisin tuossa edellisessä jo kertoa, ketä tulen tällä toisella kierroksella äänestämään. Aion käyttää oikeuteni tänään, ja jälleen nuorison seurassa. Muuten äänestäisinkin varsinaisena päivänä.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, etten voi äänestää oman joukkueen ehdokasta. Erilaisista puheista päätellen meitä on monta, ja joillekin se on tuskaisaa.

Yhtä tovereista tuntui ärsyttävän, kun vaalituloksen selvittyä ekalla kierroksella demareita alkoi ilmoittautua Haaviston taakse. Ilmoituksista tuli uutisia. Ärsytys toverilla johtui siitä, että samat demarit eivät kuulemma missään vaiheessa ehtineet ilmoittautua Lipposen taakse.

Minä uskon asian olevan niin, että ilmoittautuminen oli tarpeetonta, koska on enemmänkin itsestään selvää, että oman ehdokkaan takana ollaan. Ei olisi mediassa mennyt läpi Kiurun/Guzeninan/Gustafssonin tiedote, jossa kertovat olevansa Lipposen takana. Uutinen siitä tuli, kun joutuivat vieraista valitsemaan omansa.

Jonkun mielestä suruaika oli tarpeen ennen valintaa. Jaa. Meitä on moneksi. Minä suren, jos läheisilleni tapahtuu ikäviä asioita. Minua saattaa harmittaa (pitkäkestoisestikin esimerkiksi erilaiset puoluekannatukset), jos vaalitulos ei ole toivomani. Koskee myös niitä vaaleja, joissa olen itse ehdolla, mutta ei se kyllä surua synnytä. Ainakaan sellaista surua ei toimiva demokratia minussa saa aikaiseksi, joka estäisi tekemästä valintaa jäljellä olevista ehdokkaista.

Jo kunnallispolitiikka on usein valintoja ei toivottavan ja vähemmän ei toivottavan välillä, joten on sitä tullut harjoiteltua. En minä enää Haavistoani ala tässä perustelemaan, koska Savossa se tulkitaan Niinistön haukkumiseksi, eikä minulla siihenkään ole tarvetta. Niinistön takanakin on hyviä ystäviäni, joten ei Sauli nyt ihan mörkö voi olla. ;)

Joka tapauksessa en tule jatkossakaan luopumaan vaikutusvallastani edes niissä tilanteissa, jolloin mieluisin vaihtoehto on pelistä poissa.

Demokratian tulevaisuus on joka tapauksessa turvattu. Ystävieni kahdeksanvuotias tytär oli järjestänyt ennakkoäänestyksen kotonaan. Oli ollut ehdokasluettelot, äänestysliput ja – paikat. Ei siis lannistanut tätä nuorta naistakaan vaalitulos, vaikka oli ensimmäisen kierroksen alla valjastanut upouuden potkurinsakin Lippos-mainosten jakoon. Eteenpäin eläväisen mieli!

Juhlapäivä

15.01.2012 11:11

Meidän perheen äänioikeutetut käyttävät oikeutensa tämän kierroksen osalta tänään. Mukaan saamme yhden nuoren neitokaisen, joka saa äänestää ensimmäistä kertaa.

Tässä perheessä jälkikasvu tietää, mitä äänestäminen tarkoittaa ja merkitsee. Muistan, kun jo noin kymmenen vuotta sitten esikoisen kanssa laskimme, milloin hän pääsee ekaa kertaa uurnalle. Laskimme hänen toiveestaan. Näiden vaalien piti olla tuo eka kerta, mutta eduskuntavaalien aikaistaminen teki sen, että poika sai äänestää äitiään ensimmäisissä vaaleissa. Kai se saamisen puolta oli joutumisen sijaan?

Meillä on paljon keskusteltu pressaehdokkaista. Kenellekään tuskin on epäselvää, että äänestän Lipposta. Mainitsemani neitokainen arveli viimeksi, ettei tiedä, ketä äänestää. Oli pieni kiusaus minulla arvaatte varmaan mihin, vaan taistelin vastaan, ja kerroin eri ehdokkaista, ja jatkan sitä tänään. Toki lisään loppuun oman näkemykseni, mutta ehdottomuutta en siitä tee. Kuulostaa sille, että vastoin periaatteitani kirjoittelen itsestäänselvyyksiä, mutta tämä ei ole minulle itsestäänselvyys käytännössä. Taistelun paikka henkistä pienuutta vastaan.

Kun tuolla pakkasessa palelee Lipposta kehuen, olisi toki helppoa käyttää sisätilatilaisuudet hyväksi. Vaan oikean kuvan haluan demokratiasta välittää.

Oman äänestäjän kanssa keskustelu on ollut niin pitkäkestoista, että pelkoa demokratian vääristymisestä ei ole.

Poika: ”Paljonko maksat, että äänestän Lipposta?”
Äiti: ”En mitään tietenkään, mutta pizzalla voidaan äänestyspäivänä käydä.”
Poika: ”Sillä saa korkeintaan äänen Niinistölle.”

 

Poika: ”Taidan äänestää Soinia.”
Äiti: ”Ethän sä nyt mitenkään voi Soinia äänestää.”
Poika: ”Mähän voin äänestää, ketä haluan.”
Äiti: ”Totta, mutta…”
Loppulause jääköön perheen sisäiseksi salaisuudeksi. ;)

Oikeasti siis ensisijainen tavoitteeni on opettaa nuoret käyttämään äänioikeuttansa, joka pitää sisällään myös täydellisen vapauden valita äänensä kohteen.

Nuo gallupit sitten. Viime keväänä Savon Sanomilla oli luotettavaksi mainostettu gallup muutamaa viikkoa ennen vaaleja (tarkalleen ottaen 27.3.). Minun kohdaltani tuloksen vaaleissa olisi pitänyt näyttää sille, että demareista edelleni menisivät istuvat kansanedustajat Rajamäki ja Väätäinen, minkä lisäksi myös Hahtala, Suhonen, Sokka, Haverinen, Korte, Kiljander ja Hynynen. Vaaleissa olin kolmas. Opettaa asettamaan gallupit arvoonsa. Tehkää tekin niin.

Ilolla Lipposen puolesta Kuopion Petosella

 

PS-iltasella:
Neitokainen: ”No, kyllä minusta kuulostaa, että se Lipponen on paras vaihtoehto.”
Pojan äiti: ”Niin no, no niin, no. Ainakin minusta.”

Käykö kaikki?

06.01.2012 23:42

Lipponen oli Kuopiossa tänään vaalijuhlimassa. Ei ollut epäselvää, että puhujanpöntössä seisoi valtiomies. Ehdokas on saanut viime päivinä kuraa oikein molemmille nilkoille. Yksi virhe ja vääryys, johon hän median silmissä on syyllistynyt, on ollut kuraan reagointi.

Selväähän se on, ettei poliitikko saa koskaan mediassa viimeistä sanaa. Pitäisikö siis todella kaikkien aina kiltisti niellä kaikki huttu, mitä ikinä joku toimittaja – niin hyvänä kuin huonona päivänä – keksii esittää? On se kumma, ettei Haavisto tunnistanut Medvedeviä kuvasta. Tai että Lipponen ei lähtenyt Hesarin kävelytestiin.

Kyllä siinä sivistystehtävä kärsii, kun alvista nautitaan.

Arvostan Lipposta siitä, että hän ei suostu nieleksijän rooliin. Minusta se on ennemmin suuruutta kuin pienuutta. Lauman mukana meneminen on helpompaa kuin vastavirtaan kauhominen.

Media on vallan vahtikoira, ja tarpeellinen sellaisena. Mikä on media vastuu, ja kuka sitä oikeasti valvoo?

Taannoin kotoisessa maakunnassamme paikallisen aviisin toimittaja kirjoitti eräästä alueemme yrityksestä jutun, jossa nätisti arvioiden 60 % faktoista oli ainakin lähellä oikeaa. Osa pieleen menneistä faktoista oli oikaistu seuraavan päivän lehdessä huomaamattomasti. En tiedä, kuka kantaa vastuun, jos kyseisen yrityksen liiketoiminta kärsii virheellisistä väitteistä, kuten täysin mahdollista on.

Kaikkiko muka oikeasti pitäisi niellä?

Äänestetään Lipposta, saadaan hyvä presidentti.

Numero 5

Kappas kauppahallia

18.12.2011 18:32

Tai siis kauppahallimme lisäosaa kalahallia. Tässä viimeisintä tietoa.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1461658/kho-kuopio-saa-purkaa-kiistellyn-kalahallin

Positiivista on, että nyt työt pääsevät jatkumaan rakentamisen kannalta parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Kuten jutusta ilmenee, viivästyksestä lisätöineen tulee noin viiden miljoonan euron lisälasku. Viisi miljoonaa euroa on näillä seuduin iso raha.

Ei tämä koko prosessi päätöksenteon osalta ole aivan tyylikkäästi mennyt, mistä huolimatta en ymmärrä valittajien aivoituksia. Mikä saa vahingoittamaan omaa yhteisöä tällä tavalla? Minusta ei demokratian väheksyjää saa millään tapaa, mutta kohtuuden kannattajakin olen. Asia sinällään ei syyttelemällä toiseksi muutu, mutta toivottavasti tästä otetaan edes opiksi.

Maailma ei muutu paremmaksi valittamalla.

Kuntaliitostreffit

30.11.2011 23:46

Olen selvästi enemmän ajatellut ja kokoustanut kuntaliitoksiin liittyviä asioita kuin kirjoittanut niistä tänne. Korjataan tilanne heti.

Reilun viikon aikana meillä (kuopiolaisilla siis) on ollut treffit niin maaninkalaisten kuin nilsiäläisten kanssa. Onnistuneet treffit.

Lähidemokratiapohdinta on ollut edelleen pinnalla. Siinä meidän pitäisi kumppaneiden kanssa keksiä pyörä. Mikä on se väline, jolla kuntien kokojen kasvaessa kuntalaisten ääni saadaan kuulumaan? Kuten taannoin maakuntalehteemme kirjoitin, oikeasti ja ensin kyse on asenteesta, vaan on ne keinotkin löydettävä. http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/l%C3%A4hidemokratia-on-asenne/717858

Tosin viime päivinä olen pohtinut sitä, että jos kuntalaisten saamat palvelut toimivat tavoitellulla tavalla, missä tarve lähidemokratiaan tulee ensimmäisenä esille? Tulisiko siitä enemmänkin tae/vakuutus/turva sille, että kaupunkia kehitetään tasapuolisesti ja kaupunkilaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa? Jotakin hyvin arkista lähidemokratian pitää tarkoittaa, se on selvä. Niin itsestään selvää, että sen perään huomataan kysellä vasta sitten, jos asiat eivät toimi halutusti.   

Palveluiden osalta on selvää, että samaa ei voida taata Kuopion keskustassa ja esimerkiksi Karttulan perukoilla ihan jo väkimäärästä johtuen, mutta kaupunkilaisille on annettava selkeä tieto ja lupaus siitä, mitä missäkin on tarjolla.

Jos haluaa muuttaa vaikka paljon puhutulle Syvänniemelle (jota en pidä perukkana…), lapsella on nuoreksi kasvettuaan pidempi matka lukioon kuin Puijonlaaksossa asuvalla nuorella. Tasa-arvomaininta lähidemokratian kohdallakaan ei tarkoita, että täsmälleen kaikki sama on tarjolla joka paikassa, mutta samoin yhdessä hyväksytyin periaattein kehitetään kaupungin eri osa-alueita.

No, mutta niistä treffeistä. Mehän tavoittelemme Nilsiän kanssa sitä, että jos liitos selvityksen jälkeen päätetään toteuttaa, se voisi toteutua jo vuoden 2013 alusta. Kuulimme maanantaina esittelyn suunnitellusta aikataulusta aina sinne ensi vuoden toukokuun alkuun, jolloin esitys valtion suuntaan on jätettävä. Esittelijä, kuntaliitosmies Helveen mukaan aikataulussa on yksi varapäivä. Se ei ole paljoa, mutta jos asiat menevät nappiin, turha on sekin päivä.

Tilannetta helpottaa paljon 2000-luvun alussa tehty kuntaliitosselvitys. Arvaan, että tuolloin mukana olleet päättäjät ovat olleet pettyneitä liitoshankkeen kariuduttua, mutta me saamme tuosta nyt helpotusta elämään. Kiitos tuolloin töitä tehneille.

Tämä varapäivä (eli aikataulun tiukkuus) mietityttää, kun puhutaan selvityksestä Maaningan kanssa. Kyllä meillä vielä tavoitteena on vuosi 2013, mutta saattaa vuosi 2015 olla realistisempi. Kun liitospäätökset tehdään, on jokaisella virkamiehellä ja päättäjällä oltava varmuus siitä, että palvelut pelaavat myös taitevaiheessa. Asiaan liittyy varmasti tuhansia huomioitavia asioita, joissa ei voi montaa oho-tilannetta tulla. Siksi asiat on maltettava tehdä huolella.

Jokainen liitos on mainospuhe seuraaviin. Hyvä tai huono.

Eilinen oli hieno päivä Pohjois-Savossa. Meidän Paavo kävi torillamme. Minä ainakin äänestän kokemuksen tuomaa viisautta ja vaikeissa paikoissa todettua päätöksenteko- ja vastuunkantokykyä.

 

Paavo

www.paavolipponen.fi

 

Irtisanomisia

02.11.2011 22:05

Olen ollut 15 vuotta rakennemuutoksen äärellä työssäni. Vaatetusala sanoi isossa mittakaavassa hyvästit Suomelle valmistavana teollisuutena jo hyvän aikaa sitten. Ei alalta silti kaikki työpaikat kadonneet ole.

Tänäänkin tehtiin työkavereiden kanssa töitä, ja kuunneltiin työn lomassa radiosta uutisia Itä-Suomen yliopiston ja M-Realin Äänekosken tehtaan yt-neuvotteluista. Pohdittiin, että näissä eletään nyt sitä vaihetta, joka meidän alalla on jo ohi.

Työkaveri kertoi kirkon piirissä työskentelevästä tuttavastaan, joka ei ymmärrä, kuinka joku voi työskennellä sellaisessa epävarmuudessa työn jatkumisesta kuin mitä elo alallamme on ollut. Totesimme, että olemme eläneet tuon ajan läpi, ja olemme edelleen elossa.

Entiset työkaverimme ovat työllistyneet uusille aloille, ja elämä on jatkunut. Tietenkään tietoa töiden loppumisesta ei mitenkään voi positiiviseksi kokemukseksi vääntää, mutta mikä olisi Suomi tänään, jos sellaisia ei olisi koskaan kohdallemme sattunut? Aika iso osa porukkaa voisi vain haaveilla siisteistä sisätöistä.

Muistan pikaistuneeni, kun viimeksi luin lehdestä yliopiston yt-neuvotteluista. Joku ajattelematon (hallintopäällikkö) irtisanoi ihmisiä sähköpostilla. Ei se irtisanominen siitä muuksi muutu, vaikka sen tekisi missä ja miten, mutta joku inhimillisyys on noissakin toimissa oltava. Vaan senkin totesimme tänään, että eipä ole asiaa tarvinnut paljoa yliopistomaailmassa harjoitella. Emme toivoneet, että tarvitsisikaan.

Tämä ei ole kannanotto parempien irtisanomisten puolesta. Niiltä toivon kaikkien joka paikassa välttyvän. Mutta koska niin ei tule kuitenkaan käymään, toivon, että politiikalla (myös työmarkkinasellaisella) saamme luotua toimivan muutosturvan.

Sellaisen, ettei ihmisten tarvitse kokea maailmansa romahtavan silloinkaan, kun ihmiset eivät enää halua maksaa vaatteestaan sitä, että se olisi mahdollista valmistaa kotimaassamme. Sellaisen, että se auttaa ihmistä työllistymään uudelleen, kun entinen työ ei syystä tai toisesta enää elätä. Sellaisen, että silta työstä toiseen olisi kantava, eli että kaikissa oloissa (vaikka sitten lapsiperheiden vanhemmille) opiskelu olisi taloudellisesti mahdollista.

Maanantaina käsittelimme valtuustossa aloitetta valtuutettujen sidonnaisuuksien ilmoittamiseksi. Kaupunki ei ota vastuuta siitä, että meidän tietomme olisivat ajan tasalla ja oikeat, mutta tarjonne jatkossa nettisivun, jonne pääsemme tiedot päivittämään.

Tässä mun toimiani, oli ne sidonnaisuuksia tai ei:

Kuopion kaupunginvaltuutettu
Kuopion kaupunginhallituksen jäsen
Kuopion Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen puheenjohtaja
SDP:n valtuuston jäsen
Kiinteistöosakeyhtiö Puijonkatu 23 hallituksen puheenjohtaja
Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston jäsen
Osuuskunta Tradekan edustajiston varajäsen
Savonia-ammattikorkeakoulun valtuuston jäsen
Työterapisen yhdistyksen hallituksen varajäsen
Tanssiteatteri Minimin hallituksen jäsen
Kuopion Seudun Toimihenkilöt TU ry:n johtokunnan varajäsen

Toivottavasti en unohtanut mitään. Tarkoituksella en ainakaan.

Kaupunginhallituksen jäsenyys tuo mukanaan monia muita osallisuuksia, mutta niitä ei liene syytä tässä luetella. Meistä jokainen edustaa kh:ta lautakunnissa, työryhmissä, yhtiöissä ja liikelaitoksissa. Demokratia on mielenkiintoista.

Me

03.10.2011 21:17

Lupasin ryhmämme toimintaan kouluasiassa palata tuonnempana, ja nyt sen teen, kun asia on julkinen muutoinkin. Valtuustoryhmämme puheenjohtaja Kosusen Jaakko jätti pestinsä samoin kuin minä varapuheenjohtajuuden.

Jaakko: ”Kaikki lähti siitä, kun ryhmä ei pysynytkään kouluverkkoasiassa valtuustossa ryhmäpäätöksen takana. Halusin herätellä ryhmää. Tässä on tulossa vielä isoja asioita päätöksentekoon.” (SS 3.10.11)

Vähintään kerran vuodessa valtuustossa joku valopää keksii moittia meitä ryhmäpäätöskulttuuristamme. Suapi sitä haukkua, vaan viikko sitten ollut valtuuston kokous todisti, että oikeasti se toimii muissakin ryhmissä. Silmänlumeeksi moittivat.

Sille on vakaa tausta, miksi meillä ryhmäpäätöskulttuuri on olemassa. Meitä on tällä hetkellä 14 valtuutettua, ja jos haluamme aidosti edistää tavoitteitamme isoissa, merkittävissä asioissa, on sen taakse hyvä asettaa kaikki pelimerkit, jotka meillä on. Jos jakaantuisimme vaikka talousarviokäsittelyssä 7-7, emme oikeasti vaikuttaisi päätöksentekoon mitenkään. Sosialidemokraattinen linja ei näkyisi missään.

Toki kunnallisvaaleissa ihmiset äänestävät sopiviksi katsomiaan ihmisiä, mutta samalla he antavat tukensa sosialidemokraattiselle linjalle. Tämä osaltaan velvoittaa. Teemme ryhmäpäätöksen kerran tai kaksi vuodessa. Talousarvio on aina sellainen asia, ja nyt esimerkiksi kouluverkosto lähes 100 miljoonan euron investointilinjauksineen oli tämän vuoden ensimmäinen.

Puheenjohtajiston eroaminen on vahva toimi, mutta sen tavoitteena oli palauttaa ryhmämme yhtenäisyys. Yhtenäisyys, joka luodaan keskustelemalla paljon ja lopuksi sitten tarvittaessa äänestäen. Enemmistön linja on se, josta tulee ryhmäpäätöksen kanta.

Huomenna julkistetaan kaupunginjohtajan esitys ensi vuoden talousarvioksi. Ennen valtuuston käsittelyä ryhmät tulevat siitä neuvottelemaan. On hyvin eri asia mennä neuvotteluun yhtenäinen ryhmä tukenaan kuin epävarmana oman ryhmänsä kannasta. Uskon, että nyt uusilla puheenjohtajillamme Birgitillä ja Pekalla on, millä neuvotella.

 

Toverukset

Kyläkoulun synnytys

01.10.2011 9:04

Kuopiossa maanantainen valtuusto on jo vanha uutinen, vaan Syvänniemellä tuskin on juhliminen vielä loppunut. Meillä oli päätettävä ihan jonkin kokoinen kouluverkostosuunnitelma, joka investointeina tulee olemaan tuolla 100 M€:n tietämissä.

Käytännössä puhuimme kolme tuntia Karttulan alueesta (ja olimme siinä vaiheessa käsitelleet vasta ensimmäisen asia-asian listaltamme). Olen aiheesta kirjoittanut jo aiemmin, mutta vielä mahdollisimman lyhyt kertaus.

Selvityksessä linjattiin, että Karttulan Syvännimeltä lakkaa Kemppaanmäen koulu, ja lapset aikanaan kulkevat Karttulan keskustaan Kissakuusen koulukeskukseen. Tämä päätös oli niin sanotusti sinetöity kuntaliitosta tehdessä sillä, että karttulalaiset priorisoivat kuntaliitosrahasta 2,9 M€ Kissakuuseen.

Aikanaan väännön on täytynyt olla kovaa Karttulassa, koska ovat tähän päätyneet. Olisivat voineet linjata, että rakennetaan tuon avustuksen turvin Syvänniemelle uusi koulu, jahka Kemppaanmäestä aika jättää. Lähivuosina jättää.

Nyt äänin 32-32 päätimme, että Kissakuusen lisäksi investoimme Syvänniemeen koulun 1-6 luokkalaisille, joita tulevina vuosina nykyisen kasvuennusteen mukaan on 3-10 oppilasta ikäluokassaan.

Tekisi mieleni taas kirjoittaa tähän Keskustan muutosesityksen yhteydestä heidän eduskuntavaalimenestykseensä, mutta antaa olla. ;) Olisivat aiheesta yhtä närkästyneitä kuin Kiviniemi väitteistä, joiden mukaan kuntarakenteen järkeistämisen vastustamisella olisi joku yhteys Keskustan valtapolitiikkaan.

Tällä päätöksellä on positiivisia ja negatiivisia puolia.

Neg. 1, Emme kunnioittaneet Karttulassa aikanaan linjattua asiaa, mutta koska karttulaiset eivät itse sitä tehneet, tämän takia tuskin kannattaa yöuniaan menettää. Päätöksenteossa on eduksi, jos tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni ja sanotaan, mitä tarkoitetaan, mutta jatkuu se elämä näköjään, vaikka enemmistö olisi toistakin mieltä.  

Neg. 2 Kuopionkin talous on tiukka. Valitettavasti meillä ei ole peliä, jossa voimme vain tehdä uusia avauksia ja lisätä menojamme, vaan jostakin toiminta myös supistuu. Teimme päätöksen, jossa tiloihin käytettävät kustannukset tulevat olemaan suuremmat kuin oli esityksessä.

Vastaavasti ihan näinä viikkoina meillä on pohdittavana ryhmäkokojen suurentaminen ja muun muassa iltapäiväkerhojen kohtalo. Syvänniemi-päätös ei tietenkään tulevana vuonna kasvata ensimmäistäkään opetusryhmää, mutta valtuuston enemmistön henkinen elämä – haluamme tämän ja tämän ymmärtämättä, että jostakin tulemme sen seurauksena luopumaan, halusimme tai emme – sitä tekee koko ajan.

Meillä ei siis ole olemassakaan päätöstä, että panostammeko koulurakennuksiin vai emme, vaan päätökset tehdään valiten asioiden välillä. Panostaessamme koulurakennuksiin otamme käyttökustannukset muista menoista kuten opetuksesta.

Pos. 1 Syvänniemen lapsille tulee hyvä ja uusi lähikoulu. Yhdelläkään tervejärkisellä ihmisellä ei voi olla mitään sitä vastaan, että lapset käyvät koulua mahdollisimman hyvissä olosuhteissa. Tällä on varmasti positiivinen vaikutus myös kylän elämään. Syvänniemeläisten tulisi nyt tehdä ”kurkimäkiset”, ja toiminnallaan selättää oikeasti aika vaatimattomat kasvuennusteet.

Pos. 2 Kuntaliitospeikolla pelottelun voisi toivoa loppuvan. Noin viidensadan hengen kylä sai äänensä kuuluviin ja tahtonsa perille uudessa isossa kunnassa, vaikka se ei aikanaan onnistunut omassa noin 3000 ihmisen kunnassa.

Valtuutettujen käytös tuo sitten oman mausteensa tähän soppaan. Osa meistä taipui painostuksen alla. Viheriä Hetti Rytsy äänesti toisella tapaa hallituksessa ja sitten taas valtuustossa. Faktat eivät tuossa välissä muuttuneet.

Kristillisten Cederberg kertoi perehtyneensä asiaan järjellä ja sydämellä. En ole aiemmin kuullut, että yksikään valtuutettu ottaisi lähituntumaa koulukuljetuksiin, ja kävisi ajamassa koulukyytireittejä samalla aikaa kellottaen. Tätä perusteellisemmin asiaan voisi perehtyä vain jäämällä töistä pois osallistuakseen kouluilla opetukseen. Björn ansaitsee kaiken kunnioituksen asiaan perehtymisestä. Hän oli sillä puolella kolmeakymmentäkahta, joka ei olisi rakentanut uutta koulua Syvänniemelle.

Meidän ryhmämme toimintaan palaan tuonnempana. Jaoimme äänemme 10-4.

Viime viikonvaihde oli täynnä elämää muutoinkin. Sunnuntain odottelin yhden nuoren miehen kanssa hänen pikkusiskoaan syntyväksi. Kyläilimme yhdessä Kaartisilla, ja sain (otin) siellä syliini valkoisen kissan. Kun sitten olimme Puijon tornissa kaakaolla & kahvilla kaverini kanssa, huomasin mustassa paidassani valkoisia kissankarvoja. Kaverini halusi tietää, synnytänkö yöllä kissan. Nyt jo tiedämme varmuudella, etten synnyttänyt. Hänen äitinsä synnytti tyttövauvan, josta vielä lämpimät onnittelut koko perheelle.  

Kurkkimista Puijolla vauvauutisia odotellessa

Päättäjyyttä päin

12.09.2011 22:36

Pohdittiin muuten kirjallisuuspiirin liepeillä kunnallispolitiikassa toimimistakin (onhan se kunnallispoliittinen kirjallisuuspiiri). Olemme erilaisissa elämäntilanteissa, ja olemme olleet vielä erilaisimmissa. Yksi meistä pohti, lähteäkö ehdolle seuraaviin vaaleihin, koska töihin liittyvät, tämänhetkiset kuviot vievät niin paljon aikaa ja energiaa.

Yritin suostutella osallistumaan niillä resursseilla, joita on. Kun poikani olivat pienempiä ja välillä piti joustaa luottamustoimien suhteen heidän vuoksensa, tein sen täysin vailla omantunnontuskia. Syystä se varahenkilöjärjestelmä on.

Kaikenlaisilla ihmisillä on nyt vaan oltava mahdollisuus osallistua saamatta syyllistämistä osakseen. Luottamustoimia on monenkokoisia. Se on selvä, ettei varmasti kannata tavoitella kaupunginhallituksen puheenjohtajuutta, jos on ajankäyttöongelmia, mutta esimerkiksi valtuusto kokoontuu vain kerran kuussa, ja kesällä sitäkin harvemmin. Valtuustotyöskentelyyn liittyy kyllä myös oman ryhmän kokoontumisia, mutta (ennestäänkin) kiireinen ihminen selviää kyllä siitä. Demokratia on saavutettu etu, ei siitä pidä luopua. ;)

Minä olen tainnut nyt ensimmäistä kertaa joutua livetilanteeseen, jossa toinen päättäjä sanoo yhtä yhdessä kokouksessa, ja sitten ihan toista toisessa, kun on uudet ihmiset ympärillä. Hämmästellen katselen, että sellaisia on ihan oikeasti vielä olemassa?

Yläjärven Topi on kertonut ministeriajoistaan, kuinka joutui sanomaan eräälle kanssatoimijalleen jotensakin näin: ”Olisiko kohtuuttomasti vaadittu, jos mielipiteesi säilyisi samana, vaikka seura vaihtuu?” Mutta tässäkin tapauksessa kyseessä on ollut niin ihmeellinen ilmiö, että siitä Topi kertoilee vielä melko pitkään ministeriaikansa jälkeen.

Kaupunginhallitus kävi tänään koulua. Minä ehdin mukaan Martti Ahtisaaren koululle, jossa pidimme kokouksemme. Ovat ne koulut hiukan muuttuneet sitten omien aikojen. Interaktiivinen taulu…Käsittämätön. Ainoastaan ruokailua sillä ei voi hoitaa, mutta melkein kaiken muun voinkin.

Ihmekone

 

Minä sain äsken palautetta. Takana on pitkä luottamustoimipäivä. En jaksanut käydä kaupassa, vaan siirsin sen huomiseen. Meillä ei siis ole maitoa. Poikani sanoi: ”Me ollaan köyhiä, ei edes maitoa.” Kerroin kyseessä olevan enemmänkin jaksamisjuttu. Poika suositteli tunnustamaan tilanteen, koska vain siten voi saada muutoksen aikaiseksi. Jopas nauratti.

1 2