Aamut on mun

10.10.2010 17:13

Kello ei ole tätä kirjoittaessani vielä yhdeksää sunnuntaiaamuna. Rakastan heräämistä ilman kelloa. Sillä ei ole väliä, vaikka se olisi seitsemältä, kuten tänään. Kunhan siihen ei pakota mikään.

Päätin illalla kirjan, josta en erityisesti pitänyt. Se oli Roman Schatzin ”€”. En oikein löytänyt siitä henkeä. Se oli kuin aloittelevan postimerkkikeräilijän kansio. Varmaan paikoin hienoja ja arvokkaita merkkejä, mutta ne hukkuvat muihin irrallisiin merkkeihin, joita on siellä täällä. Vähän kuin tilkkutäkki, johon on laitettu palat, jotka käsiin osuvat ilman näkemystä kauniista kokonaisuudesta.

Mutta ei tämä elämää pilaa, koska taas seuraavan valinnan voin tehdä kuinka haluan. Hyllyssänikin on monta aloittamatonta, sekä sellaisia, jotka mielellään lukee uudestaan vaikka usein (siihen kyllä tarvitsisi vähemmän kokouksia). Jos haluan päästä huonon kirjan harmituksesta, otan Sinuhen esiin. Me ollaan kaverit ennestään. (En tarkoita Wallinheimoa, vaikka meiltä jostakin merkillisestä syystä löytyy hänen mailansa.)

Jäin tuota valinta-asiaa miettimään muutenkin sen verran, että päivitin asiasta pari lausetta facebookiin. Valinnanvapaus on mahtava asia. Siitäkin huolimatta, että Prismassa asioidessani törmään aika-ajoin tuttuihin, jotka tuskailevat esim. salaatinkastiketta valitessaan, mihin pulloon tarttuisi siitä viiden metrin seinällisen valikoimasta. Noissa tilanteissa meistä jokaisesta löytyy menneiden vuosien itäeurooppalainen pienen huokauksen verran. Kuinka helppoa valinta olisikaan, jos hyllyssä olisi vierekkäin makkara, leipä (ruisleipä!) ja voi. Itä-Eurooppa fantasiassani ei taida olla salaatinkastiketta. No, tiedämme, mistä sitten valittaisimme.

Tämä vapaus valita kaikista maailman kirjoista se, mikä eniten kiinnostaa, poikkeaa kovin kunnallispolitiikan valinnoista. Joku kuvailisi, että valintamme ovat usein päätöksiä ruton ja koleran välillä. Jos haluamme lastenvaunut haltijoineen maksutta bussiin, luovumme yhdestä nuorisolipusta.

Toki tavoittelemme sitä, että saisimme tilanteen käännettyä nyt jo aiemmin mainitun uudistuksemme yhteydessä niin, että valintaa tehtäisi sen pohjalta, mikä hyödyttää kuntalaisia eniten, eikä sen, mikä heitä vahingoittaa vähiten.

Vaan nyt tallennan tämän ja jatkan sitten iltatunnelmissa.

Eli kellon ollessa viisi. Jatkan tuosta, mihin päätin. Kuopiossa edellisellä valtuustokaudella tartuttiin konkreettisesti kiinni tavoitteeseen, jonka mukaan ennemmin ehkäisisimme ongelmia ennakolta kuin olemme jatkuvasti asioita korjaamassa. Olen varma, että tästä puhutaan jokaisen kunnan ja kaupungin päätöksenteossa. Me olemme jo vaiheessa, että yritämme muuttaa puheet käytännöksi. Juttu ei ole pieni eikä helppo, ja vastustajiakin on riittämiin, mutta olisi hulluutta luopua hankkeesta tässä kohtaa.  Tämä tästä tällä erää.

Olen päättänyt ottaa seuraavaksi kirjaksi ”Maailmanhistorian huonoimmat päätökset”. Kyseessä ei ole lahjakirja, vaan itse hankittu. =)