Kipeä amk-päätös
06.01.2012 11:56
Kuluvalla viikolla oli tällaista.
Asia on surullinen ja ikävä. Olin tätä edeltävän valtuustokauden Savonia-ammattikorkeakoulun kuntayhtymähallituksessa varapuheenjohtajana. Minulle ei jäänyt kuvaa, että Varkaus olisi ollut koulun johdon päässä samassa asemassa kuin Kuopio ja Iisalmi. Siitä taitettiin välillä peistä kovastikin. Mutta sanottakoon, että kyse on henkilökohtaisesta tuntemuksesta.
Tuo tai jokin muu tekijä johti siihen, että Varkaudessa ei saatu aikaiseksi sellaisia kehittämistoimia, että koulutuksesta olisi tullut vetovoimaista. Sellaista, että nuoret olisivat sankoin joukoin halunneet sinne opiskelemaan. He eivät halua. Heikoimmillaan tilanne on, että yhtä opiskelupaikkaa kohden ei ole edes yhtä hakijaa.
Suomalaisten ikärakenteen muuttuessa aiempaa vahvemmin ikäihmispainotteiseksi myös koulutusrakenteet muuttuvat. Yhteiskunnallisesti ei ole uskoa siihen, että kaikki ikäihmiset hakisivat opiskelemaan…Näistä muutoksista Savoniakin joutuu kantamaan osansa. Vuonna 2012 meillä on 1278 aloituspaikkaa, vuonna 2013 1133 paikkaa. Vähennystä on 145 paikkaa.
Koin menneen viikon päätöksen sellaiseksi, että nykyisillä eväillä emme jätä Varkaudelle mitään mahdollisuutta menestykseen koulutuksen osalta. Uusilla toimintamalleilla annamme vielä täyden mahdollisuuden yrittää.
Varkaus yrityksineen hankkii meille ison osan tämän maakunnan vientitulosta. Tekemämme päätös huolestuttaa yleisesti siksi, että saavatko nämä yritykset jatkossa osaavaa työvoimaa. Meille esiteltiin ”Varkauden toimintamalli”.
En ala sitä yksityiskohtaisesti esittelemään, mutta se sisältää muun muassa Kuopioon opiskelemaan hakeneiden ohjaamista suorittamaan osan opinnoistaan Varkaudessa (työelämäläheisessä opintopolussa). Vastuuta on isosti myös yrityksillä. Jos tarjolla on kiinnostavia harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja, nuoret kyllä sinne tiensä löytävät.
Joka tapauksessa päätöksemme oli vain Savonian esitys OKM:n palauteeseen. Melko varmaa on tässä vaiheessa se, että 145 aloituspaikkaa meiltä vähenee, mutta kuinka – jää nähtäväksi.
Illasta palaan Lipposeen ja mediaan. Kuulemisiin.
Eväitä sieltä ja täältä
06.11.2011 11:20
”Joku juuri sanoi, että…” Kun luottamustoimissa ja niiden mukanaan tuomissa oheistoiminnoissa tapahtuu paljon, tulee mielenkiintoista tietoa ja ajatuksia herättäviä ärsykkeitä oikealta ja vasemmalta (tämä ei ole kannanotto Keskustaa vastaan).
Viimeisten parin viikon aikana on tapahtunut paljon. Kerron teille niistä jotakin.
Pisa-tutkimuksen kärkipaikka ei tarkoita taivasosuutta. Jouduin hetken miettimään, kuka tätä vakuutti vastoin kaikkia yleisesti toisteltuja totuuksia. Muistuihan se mieleeni. Palvelualuejohtajamme Vähäkangas kertoi, että peruskoulutuksemme ei oikein kelpaa vientituotteeksi huolimatta hienoista Pisa-tuloksista. Mahdolliset ostajat Euroopassa katselevat kokonaisuutta, ja oppimistulosten lisäksi kiinnittävät huomiota muun muassa koulupudokkuuslukuihin ja tyttöjen ja poikien välisiin oppimiseroihin. Silloin Pisa-tulokset himmenevät, ja oppimme ei ole kiinnostava.
Tuosta tyttöjen ja poikien välisestä epätasa-arvosta muistan käytännön esimerkin omilta yläastevuosilta. Meillä oli kasi- tai ysiluokalla aineenkirjoitus. Se piti kirjoittaa kotona kuvasarjasta. Minä kirjoitin kaksi, toisen itselleni ja toisen poikapuoliselle luokkakaverilleni (josta muuten sittemmin tuli lasteni isä). Olisin voinut aineista kumman tahansa ottaa itselleni. Minä sain omastani arvosanaksi 9, kaveri sai 7. Ei siinä voinut paljoa epäoikeudenmukaisuuteen puuttua, mutta paljon tapahtuma kertoi systeemistä.
Koulujärjestelmämme on ison remontin tarpeessa.
Päällä oleva talouskriisi ei ole euron kriisi. Euron kriisiähän tässä on silmät, suut täynnä median toimesta (vaikka pakkokos sitä on uutisten mukaan päiväänsä aikatauluttaa). Tasan viikko sitten puhemies Heinäluoma vieraili Savossa, ja piti puhetta myös KTY:n iltapäiväkahveilla. Musiikista hänen ei tarvinnut vastata, koska sen hoiti Rauno Tikkanen quartet.
Toveri kertoi, että jos nyt yhtään muistellaan, mistä tämä kriisi on saanut alkunsa, niin vähän on turhaa euron kriisistä pelkästään puhua. Totta. Asiat vaan tahtovat muuttua itsestäänselvyyksiksi, kun niitä riittävän monesti toistetaan.
Kuopio on onnistunut maankäytössään ja asuntopolitiikassa hyvin. Tätä mieltä oli Kuopiossa sitten Heinäluomaa seuraavana päivänä vieraillut ministerimme Krista Kiuru. En väitä vastaan. Ylpeitähän me kaupungistamme olemme. Ennen saaristokaupungin helmiä Rönö oli yksi ”parhaimpia” kaupunginosia. Saari melkein keskellä kaupunkia, jossa vapaarahoitteiset asunnot olivat hinnoissaan. Ovat varmasti vieläkin. Tästä huolimatta saaresta löytyy myös vuokrataloyhtiömme Niiralan Kulma Oy:n asuntoja.
Niin, ja Kristan seurana olimme myös Pelastusopistolla pikavisiitillä. Kuulimme esittelyn CMCFinland -kriisinhallintakeskuksestakin. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että tämän organisaation kautta esimerkiksi Afganistaniin lähetetään siviilikriisinhallinnan asiantuntijuutta.
Luin kesällä afgaaninaisten asemasta, mistä syystä erityisesti tuo niin sanotusti kolahti. Ja sitten meihin naisiin.
Perjantaina oli OPeJazz. Siellä soitti Big Bad Bears (tietenkin savolaisessa jazzillassa soittaa bluesbändi). Havahduin pohtimaan, miksi musiikkimaailma on isosti miesten käsissä? Täh? Ei kai nyt synnyttäminen voi vaikuttaa sukupuoleni kykyyn musisoida, johtaa, ajaa autoa, hahmottaa asioita noin muutenkin avaruudellisesti, käyttää autoa onnistuneesti huollossa ja niin poispäin.
Ollaan me, kuulkaas, vielä kovin monessa asiassa vanhoissa perinteissä ja tavoissa kiinni. Missä kohtaa se tyttöjen koulussa pärjääminen muuttuu miesten ylivoimaksi kovin monella muulla alueella? Ja tästä varmaan päästään taas siihen ison laivan kääntymisaikatauluun.
Meillä on huomenna kaupunginhallituksessa ”Nilsiän ja Kuopion kaupungin kuntaliitosselvitys”. Hienoa!
Yhteyksiä
12.07.2011 22:16
Kuopio on suurimpana omistajana mukana niin ammatti- kuin ammattikorkeakoulussamme. Keskustelemme ajoittain näistäkin kh:n pöydän ympärillä. Välillä pohditaan koulutuksen ja elinkeinoelämän kohtaamista.
Minun käsitykseni siitä ei ole ollut erinomainen. Ajellessani taannoin vähän pidemmästi kuuntelin radiota. YLE:ltä kuului Jorma Saarijärven haastattelu. Hän on yliopettajana Savonia-amkissa. Tuon kuunneltuani syyllistyisin yleistämiseen, jos pitäisin tiukasti kiinni käsityksestäni.
Saarijärvi on palkittu Rakennustietopalkinnolla. Perusteluja ko. palkintoraadin puheenjohtaja Matikainen kertoo pitkästi täällä. Suosittelen lukemaan. (http://www.suomela.fi/Core-Pages/Articles/2011/01/03/Yliopettaja-Jorma-Saarijarvi-sai-Rakennustietopalkinnon/).
Radiohaastattelussa Saarijärvi kertoi, kuinka tiivisti rakennusmestaritutkintoa sorvasivat yhdessä koulutuksen asiantuntijoiden ja yritysten edustajien kesken. Luultavasti kaikki voittavat. Opiskelija saavat oppia, joka auttaa työllistymisessä. Yritykset saavat työntekijöitä, joilla on mahdollisimman hyvät valmiudet työhön. Jos tämä ei ole hyvää yhteistyötä eri toimijoiden kesken, niin mikä sitten?
Asiasta ihan toiseen. Piispa Riekkinen on eläköitymässä (Hassu Word ei taas tunnista tätä sanaa. Elävöityminen kelpaisi.). Edessä on siis piispanvaali, jota Lehtemme pitää nyt jo esillä varmasti osin siksi, että uutisista on kesällä niukkuutta. Se sai minut kuitenkin aamulla pohtimaan, että kyllä sitä toivoisi hyvää seuraajaa miehelle, joka pankin tilaisuudessa kertoo aluksi, että Raamattu kieltää koron perimisen ja pantin ottamisen.
Meidän Wille
Syy lähteä
29.03.2011 22:11
Kotiuduin äsken OAJ:n vaalipaneelista. Kasvatus- ja koulutuskeskustelu on aina tärkeää. Siinä asetellaan tulevaisuuden tiiliä järjestykseen, jossa niistä voi tulla jotakin kestävää.
14 ehdokkaan keskustelu on vähän massiivinen. Plus vielä muutama yleisössä. Oli muuten surkuhupaisaa nähdä siellä ehdokkaita, jotka näyttivät vetelevän viimeisiään. Hei kaverit, tämän on kestävyyslaji! Jaksaa, jaksaa.
Paneeli kesti 2,5 tuntia. On vähän häiritsevää, ettei me taidettu olla mistään eri mieltä. Kukapa vastustaisi pienempiä ryhmäkokoja, lähikouluja tai opettaja-ammattinimikesuojaa? Ja on varmasti oikeastikin niin, että jokainen päättäjä on noiden asioiden takana. Mikä meitä sitten ajaa toisenlaisiin päätöksiin? Onko joku muukin syy kuin talouden reunaehdot?
Kerroin, kun syksyllä olin OAJ:n vieraana valtuustoryhmämme varapj:na. Siellä keskustelu meni pian siihen, miksi lapset ja nuoret oireilevat pahaa oloaan, emmekä oikein kykene tekemään mitään. Yleensä tähän sanotaan, että vanhemmuus on hukassa. Ihan tuohon saakka emme tänään päässeet, mutta lasten ja nuorten hyvinvointia pohdimme.
Mitähän yhteiskunnallisia asioita meillä menneisyydessä on, joista puhutaan ja puhutaan ja puhutaan, ja kaikki haluaa asian korjata, mutta vain vähän saadaan näkyvää aikaiseksi? Jos keksitte tähän hyviä esimerkkejä, niin kertokaa. Niiden ratkaisumalleista (jos ne siis lopulta joskus ratkesivat) voisi olla oppimista.
Taitaa olla kestävyyslaji koko politiikka.
Loppuun piti jokaisen sanoa vaalijulisteslogan. Yksi lause (on muuten hassua, että osa ehdokkaista on täysin kykenemätön ilmaisemaan itseään lyhyesti. Yksi lause olisi ihme.), johon kiteytyy jokin merkityksellinen koulutuspoliittinen asia.
”Jokaisella nuorella on oltava syy lähteä aamulla kotoaan.” Politiikan kielellä tätä voisi sanoa vaikka takuuksi, jolla jokaiselle nuorelle varmistetaan opiskelu-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikka.
Kyselyt
Lataa ...